SlutWalk-tarinoita

Mistä syystä sinä marssit mukana Turun Slutwalkilla? Mikä ajoi sinut osallistumaan - ainakin hengessä - Slutwalk-liikkeeseen? Keräämme ihmisten omia tarinoita, esimerkiksi pieniä kertomuksia kohdalle osuneista ikävistä tilanteista ja niiden seurauksista. Joku marssii koska hänet on raiskattu, joku toinen koska hänen läheisensä, veljensä tai siskonsa, saa jatkuvasti kärsiä epämieluisista lähentelyistä ja kommenteista. Haluaisimme kuulla kuinka näistä tilanteista on selvitty tai oltu selviämättä, miten elämä on jatkunut eteenpäin.
Lähetä tarinasi meille osoitteeseen slutwalkturku[a]gmail.com, niin julkaisemme sen täällä blogissa. Halutessa anonyymisti. Laitathan kuitenkin mukaan etunimesi/nimesi.




Marssijan tarina: Helena, 31

Ajatuksia Slutwalkista

Lähtiessäni Turun Slutwalkille mielessäni pyöri tapaus muutaman vuoden takaa. Olin eräänä arkipäivän iltana baarissa kuuntelemassa erästä bändia. Seisoskelin baarin reunalla seinän vieressä ja hymyilin baarin pienellä esiintymislavalla soittavalle bändille, jonka yhtä soittajaa olin tapaillut jo jonkin aikaa. Yhtäkkiä viereeni ilmestyi suuri ja harteikas mies, joka pyysi minua tanssimaan. Yllätyin kysymyksestä, koska baari oli pieni eikä lavan edessä ollut kunnon tanssilattiaa. Katsoin miestä silmiin ja hän näytti hiukan sekavalta. Kieltäydyin kohteliaasti. Mies tarttui kurkkuuni, ja tunsin kuinka kaikki voimani valahtivat jalkoihin kuin kevyt vaate. Mies suuteli minua ohimolle ja toivotti hauskaa iltaa. Olin tapahtuneesta sen verran järkyttynyt, että päädyin istumaan loppukonsertin ajaksi baarin nurkkaan selvittämään itselleni, mitä oli tapahtunut ja miksi oli tapahtunut. En mielestäni ollut pukeutunut mitenkään provosoivasti. Ylläni oli farkut ja vartaloa myötäilevä, mutta ei-paljastava paita. Mietin, oliko kukaan nähnyt tapausta. Bändissä soittavalle ”ystävälleni” en halunnut mainita asiasta. ”Mikset lyönyt sitä miestä?” kysyi isäni seuraavana päivänä kerrottuani tapahtuneesta. Totesin itsepuolustuskurssin käyneenä, että en yksinkertaisesti uskaltanut enkä kauhusta kankeana olisi edes kyennyt. Monesti jälkeenpäin huomasin selittäväni, etten mielestäni ollut mitenkään provosoinut miestä, koska olin pukeutunut normaalisti ja seisoin huomaamattomasti seinän vieressä. Mahdollisesti syy hänen käytökseensä oli se, että olin ehkä hymyillyt liikaa. Tiedän, että pohdintani kuulostaa älyttömältä. Slutwalkin myötä aloin pohtia, miksi minulla on ollut niin suuri tarve selittää, ettei tapaus johtunut minusta? Pohtisinko omaa osuuttani asiaan niin paljon, jos joku olisi vain törmännyt minuun?

Slutwalkin ideana on vastustaa seksuaalisen väkivallan uhrin syyllistämistä ja kiinnittää huomiota seksuaaliseen väkivaltaan ja ahdisteluun. Minua ei onneksi raiskattu tuona kyseisenä iltana. Tapahtuman jälkeen tosin mietin, mitä olisi tapahtunut, jos sama olisi tapahtunut kadulla. Omaa henkilökohtaista koskemattomuuttani kuitenkin loukattiin. Tilanne oli nolo, häpeällinen ja nöyryyttävä. Jokaisen ihmisen, sekä miehen että naisen, perusoikeuksiin kuuluu saada päättää omasta kehostaan ja omasta koskemattomuudestaan. Lutkamarssiin liittyneen kirjoittelun perusteella tästä perusoikeudesta on aina hyvä muistuttaa. Monilla naisilla tuntuu olevan kokemuksia uhkaavista tilanteista ja päälle käymisistä. Toisaalta monet, esimerkiksi Slutwalkia vastustaneet henkilöt, tuntuvat myös vähättelevän näitä tilanteita.

Nainen on vuosisatojen ajan määritelty ”hyviin” ja ”huonoihin” naisiin. ”Hyvän” naisen on perinteisesti kuulunut käyttäytyä hillitysti ja arvokkaasti ja miehen tahtoon alistuen. ”Huonoksi” naiseksi on leimattu yleensä nainen, joka ei ole täyttänyt tätä vaatimusta. Ajat ovat muuttuneet, mutta edelleen naisella tuntuu olevan jonkinlaisia kirjoittamattomia sääntöjä, mitä pidetään sopivana ja mitä ei. Slutwalkin kohdalla ihmeteltiin, miksi mielenosoitukseen täytyy pukeutua kuin lutkat tai miksi yritetään muuttaa asioita, jotka nyt vain ovat tosiasioita. Valitettavasti omaa asiaansa ja etuaan aggressiivisen päättäväisesti ajava nainen nähdään edelleen monesti enemmänkin räksyttävänä akkana kuin dynaamisena johtajana. 

Naisen määrittelemiseen ja arvostelemiseen osallistuvat hyvin usein valitettavasti sekä naiset että miehet. Slutwalkin myötä huomasin myös itse useinkin syyllistyväni naisen jakamiseen ”hyviin” ja ”huonoihin”. Pyrinhän itsekin baaritapauksen jälkeen selittämään, etten ollut pukeutunut mitenkään provosoivasti. Eli en mitenkään ollut voinut näyttää lutkalta. Minusta oli hienoa huomata marssin aikana kadun varsilla lukuisia kannustavia ihmisiä. Itse huomasin ainakin Blankon kulmalla marssiessani sekä jokilaivoja ohittaessani saavani aplodeja ja kannustushuutoja naisjoukoilta. Olin erittäin iloinen kannustuksesta ja naisten välisestä solidaarisuudesta mitenkään väheksymättä marssille osallistuneita miehiä.     

Toivon asennemuutosta. Vaadin asennemuutosta. Jokaisella ihmisellä on oikeus päättää omasta vartalostaan, myös siitä kuinka sen vaatettaa. Toivon, että seksistisiin huutoihin ja kommentteihin ei oltaisi reagoimatta, ja että nämä kommentit ja käpälöimiset tuomittaisiin avoimemmin. Raiskaus on viimeisin vaihe seksuaalisessa ahdistelussa. Seksistisiä kommentteja ja leimaamista voi pitää ahdisteluna.

On tärkeää, että vallitsevia asenteita kyseenalaistetaan ja niistä keskustellaan.